MILLAINEN OLI PIKKURUINEN JENNA?

Hellooou!

Löysin tuossa vanhat valokuva-albumit ja muistin samalla nähneeni joskus jossain blogissa tällaisen "Kun minä olin pieni"- haasteen. Ajattelin, että perketi tästähän saa vielä hyvän postauksen aikaseksi ;) Nyt siis asiaan... Millainen oli pieni Jenna?

KUN MINÄ OLIN PIENI:

Lempiruokani oli: Ukin kokkaamana riisiä ja kanaa

Mummoni oli perhepäivähoitaja, joten en ole koskaan ollut päiväkodissa. Vietin lapsena aikaa tosi paljon mummon ja ukin luona ja siellä tuli mussuteltua ukin herkkuruokia. Olen aina ollut semmonen ukin tyttö ja mielestäni meidän ukki on maailman paras kokki. Tai no, en tiedä.. ehkä meidän iskä ja ukki molemmat jakavat sen maailman parhaan tittelin ;) Rakastin erityisesti ukin tekemänä riisiä ja kanaa 💗 Se oli omnomnooo!

  

Katsoin televisiosta yleensä: Muumeja. 

Olin (ja olen edelleen) huuuullu muumifani! Koko lapsuuteni melkein perustuu siihen, että olen lauleskellut menemään vaaan muumilauluja ja pelännyt mörköä. Serkkuni kutsuivat minua monta vuotta Hemuliksi. Vieläkään en oikein tiedä varmaksi mistä ko. lempinimi sai alkunsa :D Ei ainakaan hortonomi taidoistani!

Unikaverini oli: Kaikki miljoonat pehmolelut

Omistin aivan hulluna pehmoleluja. Oli koiria,hevosia, nalleja, sikoja ja kaikkea mahdollista muumeista pikachuihin. Minulla on tälläkin hetkellä varastossa muutama laatikollinen pehmoleluja. Olenkin sanonut, että sitten kun minulla on lapsia niin minun ei tarvitse ostaa ensimmäiseen 5-vuoteen niille yhtäkään joulu / synttärilahjaa, kun voin hakea vain varastosta aina omia pehmolelujani heille. Eihän ne hölömöt tajuaisi kuitenkaan onko ne uusia vai vanhoja.

  

Käytin: Paljon aikaani tallilla

Heppatyttö_94 ilmoittautuu. Parhaat muistot lapsuudesta on kyllä talleilta. Hevoset oli minulle kaikki kaikessa ja käytettiin äitini kanssa hulluna aikaa talleilla. Oli se kyllä mahtavaa aikaa, huh huh 💗

Isoäitini / isoisäni kertoi minulle: Ettei tytöt pissaa seisaaltaan.

Muistan elävästi kun joskus pienenä yritin mummon ja ukin luona käydä pissalla seisaaltaan. Eihän siitä mitään tullut ja niin mummo opetti, että se on vain poikien etuoikeus. Epäreilua mielestäni. Pieni feministi sisälläni kiehui jo silloin! 

  

Muistan laulaneeni: Eskarissa Popedan matkalla Alabamaan

Opetin ko. laulun melkein kaikille eskarissani. Meidän mielestä se oli hauska laulu joka kertoo leipomisesta ja pullista. Tuota noin.... Jostain syystä vanhempani saivat reissuvihkossa viestin, että pikku Jenna opettaa täällä kaikille vähän kyseenalaista laulua. Näin vanhemmiten olen kyllä tajunnut, että ehkä Pate Mustajärvi ja kumppanit eivät laula vain leipomisesta..

Pelkäsin: Muumien mörköä.

Elävästi näen silmissäni vieläkin sen kun makasin vanhempieni huoneessa ja katsoin pienestä televisiosta muumeja. Sitten alkaa soimaan se karmiva kipale mikä soi aina kun mörkö ilmestyy. Sitten se mörkö alkaa lipumaan minua kohti ja olin aivan varma, että se tulee siitä telkkarin ruudusta läpi ja jäädyttää minut. Karmivaa. 

Tein salaa: hampaan jälkiä pullataikinaan..

Jotenkin aina kun isäni leipoi pullaa ja jätti ne kohoamaan liinan alle keittiöön, niin sillä välin pulliin ilmestyi hampaanjälkiä. En ymmärrä. Varmasti jonkun keittiötontun tekosia ;) 

Kesäisin: muistan polskineeni paljon

Joka kesä tuli läträttyä järvessä monen monta tuntia päivässä. Ihme, että en ole pelkkä rusina nykyään. Vedessä polskiminen oli parasta mitä pieni Jenna tiesi olevankaan!

  

Talvisin: Laskettiin tuhansia kertoja mäkeä

Parasta touhua serkkujen kanssa oli aina talvisin lähteä pulkkamäkeen! Mitä isompi mäki sen parempi. Pitäisi näin vanhemmitenkin käydä enemmän pulkkamäessä. Sehän on mahtavaa touhua. 

Olin ylpeä: Meidän iskästä

Muistan miten ylpeilin (ja edelleen ylpeilen) kaikille miten meidän iskä ajaa sitä konetta siellä jäällä jäähallissa. Se oli lapsena ihan cooleinta ikinä! Onhan se coolia edelleen :) Iskä on paras 💗

Keräsin: Kiviä. 

Kyllä. Kiviä. Minulla oli sellainen pieni pyörä jossa oli tarakalla sellainen pieni laatikko. Sinne keräsin aina jos jonkinmoisia kiviä ja esittelin niitä kavereille. On siinä ollut kavereilla kestämistä, kun Jenna hölöttää innoissaan kivistä... Voi luoja..

Että sellainen oli pieni Jenna. Vähän omaperäinen yksilö. Huomaan nyt, että en ole ehkä sittenkään muuttunut kauheasti tässä vuosikymmenten aikana. Olen edelleen ihan yhtä urpo. Kiviä en kyllä enää kerää. 😁

Tässä turinat tältä erää! Palataan asiaan taas :)

Jennasus