VITSIKÖ ?

Heisulveisul pitkästä aikaa!

Nyt on pakko ärrinmurrata tänne. Minua ärsyttää!  Ärsyttää niin julmetusti. Mikä minua ärsyttää? No. Kuulkaas.

Melko moni joka on tänään lukenut iltapäivälehtiä on varmasti törmännyt tapaukseen Anu Saagim vs Maria Veitola. Puhun nyt siis tästä tapauksesta : http://www.iltalehti.fi/viihde/201702212200074504_vi.shtml

Minä olen nyt pitkin päivää tätä tapausta seurannut ja en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa...Ensinnäkin mikä saa ihmisen sanomaan noin? Edes leikillään.. Muistan kun katsoin paljon puhutun "Yökylässä" jakson ja jo silloin päässäni kiehui. Tämä oli vain viimeinen naula tähän arkkuun.

Kyseessä on kohta 55-vuotias aikuinen nainen,jonka suusta ei uskoisi tuollaisia sammakoita pomppivan. Niin vain pomppii..   Hän on haukkunut taas (huom taas) Maria Veitolaa rumaksi telkkarissa. Anu on puolustautunut asiassa,niin että kyseessä oli vitsi ja että Marialla on vain heikko itsetunto.

En nyt usko,että tässä Marian ongelma onkaan ollut yhden ihmisen mielipide itsestään. Vaan se että miksi tuollaista pitää ylipäätänsä sanoa? Kenen mielestä se on hauskaa?

Mielestäni tätä tapausta voi peilata vaikka koulumaailmaan. Siellä on paljon tapauksia kun lapset sanoo jotain pahaa toisesta ja sitten kun lapsi laitetaan asiasta vastuuseen niin vastaus on että "se oli vitsi". Vitsi? Naurattaako sinua jos sinusta sanotaan sama "vitsi"? Ei välttämättä naurata.

Kyllä minäkin naurahdin samanlaisille "vitseille" joita minusta kouluaikoina heitettiin. Silti se ei kerro sitä, että ne olisivat olleet hauskoja. Naurahtaminen oli puolustusmekanismi. Kun naurahti,niin asia oli loppuun käsitelty eikä siihen tarvinnut enää palata. En halunnut näyttää, että se tuntui pahalta. Sehän olisi ollut noloa.  Olin siis vain pieni heikko tytöntyllerö.

Mutta EI. Se ei olisi ollut noloa.  Itsevarma ihminen olisi sanonut, että  " kuules MarttiEinari tämä ei ollut nyt yhtään hauska juttu". Näin MarttiEinari olisi ehkä tajunnut, että se ei ollut cool.

Mielestäni Maria Veitola teki tässä ihan oikein, kun nosti kissan pöydälle! Tämä todistaa sitä,että kyseessä on itsevarma, rohkea ja KAUNIS nainen.  Toivon,että Maria pysyy just semmosena kun on ja tekee asiat juuri niinkuin itse haluaa. Hän on mahtava esikuva ja ihanan oloinen ihminen!

Pointti tässä nyt oli vähän se että,mietitään loppuun asti ennenkun päästetään niitä sammakoita suusta.  Pieni maalaisjärki on ihan jees näissä vitsin heitto hommissa!

Noin. Olen puhunut.

Jennasus

SOME- TÄMÄ IHMEELLINEN MAAILMA

Sosiaalinen media. Tuo ihmeellinen ihmisiä yhdistävä ja erottava ilmiö. Ilmiö, joka on varmasti tullut jäädäkseen. Ilmiö, jolla ihmiset nykyään tekee isoja summia rahaa.

Mitä sosiaalinen media eli some meinaa meikäläiselle? Siinäpä vasta pulma. Jenna tytön ensimmäinen kosketus someen taisi olla irc-galleria tai mese. Irc-galleriassa oli kaikki. Siis ihan kaikki. Koko internetin ihmeellinen maailma oli vielä uutta ja uskomatonta. Muistan miten muokkailtiin kuvia ties millä tavalla ja odotettiin vain, että juuri se poika johon oltiin ihastuttu tulisi kommentoimaan niitä mahtavia taideteoksia. Sama meno jatkui tietysti myös ii2:ssa ja Kuvakkeessa. Luojan kiitos, en käytä näistä enää yhtäkään. 😂 Ovatko ne edes elossa?

Mese taas oli. No mese on LEGENDAARISIN ikinä. Yläasteella jäi monen monet yöunet väliin, kun vain istuttiin illat tovereiden kanssa mesessä jutskaillen. Jotenkin vähän ikävä niitä mesen täyteisiä iltoja. Huh huh!

Seuraava elämän nykyaikaiseksi mullistanut suuri askel oli Facebook. Facebook on ehkä pitkäaikaisin some, mitä olen koskaan käyttänyt. Vieläkin löydän itseni joka päivä selaamassa FB:stä kaiken maailman höpöttelyjä uutisista järjettömiin memeseihin. Moni sanoo, että FB on kuoleva media. Kuitenkin suurinosa sinne kuuluu ja koko ajan sinne ilmestyy porukkaa lisään. Varsinkin, ehkä vanhemmat ihmiset uskaltautuvat parhaiten Facebookin ah niin ihmeelliseen maailmaan.

Nykyään minulla on enemmän käytössä Instagram ja Snapchat. Molemmissa medioissa pyörin suht aktiivisesti. Varsinkin snapchat on sellainen minne on kiva höpötellä ja mistä on kiva katsella muidenkin höpötyksiä :) Some on minulle viihdettä, tapa pitää yhteyttä ihmisiin ja tapa jakaa asioita elämästäni muille tallaajille.

Sitten päästään itse asiaan. Olen jo muutaman vuoden ajan seuraillut aktiivisesti tätä minunkin nykyään käyttämää some-maailmaa eli blogeja ja Youtubea. Muistan, miten kiva oli päästä seuraamaan näiden medioiden kautta enemmän tuntemattomien ihmisten jorinoita. Yllätyin siitä, että miten koukuttavia Blogit ja Vlogit olivat. Huomasin istuvani monen monta tuntia selaillen vain erilaisten ihmisten vlogeja Youtubesta ja inspiroituvani erilaisista asioista niin meikkijutuista aina ruuanlaittoon asti. Oli kiva huomata, että löytyy paljon samassa elämäntilanteissa olevia ihmisiä joihin on helppo samaistua.

Nyt tässä lähiaikoina olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että miten blogit ja vlogit ovat muuttuneet. Siinä missä ennen pystyit samaistumaan nuoriin tyttöihin jotka elivät ihan samanlaista elämää kuin sinä itse, niin nykyään se onkin vaikeampaa. Kuvioon on tullut se kaikkien rakastama ja samalla vihaama asia, raha. Blogeista ja vlogeista on tullut iso bisnes, missä raha liikkuu. Ymmärrän sen. Ymmärrän sen täysin. Ihmiset tekevät ison työn juttujensa ja seuraajiensa eteen ja saavat siitä palkan. Thats fine.

 

Kuitenkin olen miettinyt sitä, että mitä enemmän rahaa ko. kuvioissa pyörii niin tuleeko siitä suosion ylläpitämisestä entistä haastavampaa? Suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan kateellista kansaa ja varsinkin tässä taloudellisessa tilanteessa harvalla on varaa merkkituotteisiin ja muihin rahaa vieviin juttuihin. Jos sosiaalisen median hienous on ollut aina se, että nuoret löytävät ihmisiä joita seurata ja joihin samaistua. Mites käy kun se ei enää olekkaan mahdollista?  Jos esimerkiksi ns. perisuomalaisen tavallisen tallaajan perheen 10.v tytär katselee päivät pitkät videoita ja blogeja joissa pyörii vain monen sadan euron kenkiä, laukkuja ja meikkejä niin kauanko hän sitä jaksaa katsoa ja lukea? Alkaako lapset kohta vaatimaan joululahjaksi Guessin laukkuja ja iPhone seiskoja? Vai tekeekö ne sitä jo? Sitä mä en tiedä, mutta jos näin on niin miten paljon pettymyksiä joululahja kasan alta paljastuukaan? Paljon.

Taas tahdon painottaa sitä, että nämä ovat vain minun mielipiteitä ja ei ole tarkoitus puuttua sen enempää kenenkään tekemisiin. Ymmärrän sen, että kun tekee kovasti töitä ja saa siitä palkkaa niin sen palkan saa ja pitääkin käyttää juuri niin kuin itse haluaa :) Niinhän kaikki tekee. Mutta se, miten paljon niitä tuotteita ja varsinkin niiden hintoja pitää somessa pyöritellä on sitten eri juttu.

Ja tietenkään kaikki bloggaajat ja vloggaajat eivät kuulu tähän kastiin. Löytyy paljon ihanan aitoa ja arkista sakkia, joiden jutut ovat täynnä kaikkea muuta kun euroja ja kiiltokuvia.

Mietin vain, että ovatko muut huomanneet saman yleistyvän ilmiön? :)

Jennasus

KYLMIÄ VARPAITA JA POROJA TAHKOLLA

Heissulveissul pitkästä aikaa :)

Nyt olisi taas tarjolla videon pätkää. Vihdoin! Sain nimittäin hetkosen tapella youtuben kanssa, että video saatiin maailmalle näkyviin.. No mutta tällä kertaa aiheena on "myday" -tyylinen ratkaisu. Olimme ystäväni kanssa Tahkolla 2 päivää sporttailemassa ja viettämässä ns. hermolomaa. Oli huippu reissu ja tässä videolla olisi vähän tunnelmia teillekkin. :)

Kiitos kun katsoit ja katsotaan jatkuuko tämä video-into yhtä kovana myös tästä eteenpäin :)
Mitä pidit?

Mukavaa viikon jatkoa toverit!

Palataan asiaan,

Jennasus

UMK HUUMAA JA PETTYMYKSIÄ

Helööy ja mahtia sunnuntaita kaikille!

Olin eilen illalla työporukalla juhlimassa ja missasin UMK:n finaalin. Kuitenkin korjasin vääryyden katsomalla ko. taideteoksen Yle Areenasta heti tänä aamuna. Olenkin vähän sekavassa mielentilassa nyt, kun en tiedä oikein mitä ajatella. Olihan se ihan helevetin hienosti tehty show kaikista valoista ja räjähteistä aina Krista Siegfridsin swägiin asti.

Olin kuullut kaikki kipaleet jo aiemmin, kun tsekkasin pari viikkoa sitten tulleen ennakkokatselu jakson. Tiesin siis mitä odotttaa ja taisin odottaa vähän liikaa. Jotenkin petyin, kun yksikään biisi ei aiheuttanut sisälleni täyttä ydinräjähdystä. Kaikki oli vähän njäh. Mutta mutta mutta! Ei nyt liikaa aleta valittamaan vaan hypätään itse asiaan! Ajattelin runoilla tänne vähän mun omia ajatuksia kaikista noista UMK esityksistä. Huomiodaan nyt se, että makuasioista ei voi kiistellä ja nämä ovat vain ja ainoastaan minun päähän ilmestyneitä ajatuksia. Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä :)

 1. Emma: Cirle of light

Kaikki taisivat pitää tätä biisiä ennakkosuosikkina. Itsekkin kun näin musiikkivideon tästä, niin ajattelin että kyllähän tällä voidaankin pötkiä viisuihin asti. Kuitenkin kun näin live-esiintymisen niin eijei. Joku siinä mätti. Jännittikö Emmaa liikaa? Ei voi tietää,  mutta jotenkin esitys ei iskenyt. Esityksestä puuttui mielestäni karisma. 

2. Alva: Arrows

Rohkea nuori likka! Ei ihan jokainen 16- vuotias löydä itseään UMK:n saati sitten Euroviisujen lavalta. Alva löysi isensä edes toiselta näistä. Biisi oli semmonen nykypäivän perus radiopoppi. Voisin kuvitella itseni H&M:n sovituskopissa ahtautumassa johonkin bilepartypapidi- mekkoon samalla kun tämä biisi soi myymälän kaiuttimista.

3. Günther & D´sanz: Love yourself

Tämä kaksikko, mitä tästä nyt voi sanoa. Haha ! Siis tuo nahka-asuinen pieni limainen ruotsalaismies saksalaisen miehen ulkonäöllä varustettuna on vaan niin cool. Olen aina rakastanut tuon miehen pokkaa 😂 No biisihän on kaikkea muuta kuin mitä viisuissa on lähiaikoina nähty, mutta silti se on huikea! Varsinkin kun sinne kuulema tänä vuonna on jos jonkinmoista itkuvirttä odotettavissa, niin kyllähän tämä kaksikko sieltä olisi erottunut. Ehdottamasti toinen meikäläisen suosikeista. Harmi, ettei suomalaiset hiffanut hommaa.

4. Anni Saikku: Reach out for the sun

Tämä oli meikäläisen lemppari näistä rauhallisimmista biiseistä. Anni on ihan super kaunis nainen ja yksinkertainen lavashow oli mahtava. Annin olisin viisuihin laittanut, kun kerta rauhallisilla biiseillä sinne piti tänä vuonna mennä. Eiköhän tästä likasta kuulla vielä!


5.Knucklebone Oscar & The Shangri-la Rubies: Caveman

Siis.. Niinkun... Ei. Ei en halua enää muistella tätä. Olen samaa mieltä, kuin kansalaiset ja ulkomaanraadit. Ei.

6. Norma John: Blackbird

Miksi? Miksi suomalaiset? Miksi?? Mielestäni tämä kappale on tylsä. Joo joo, onhan se hienosti tehty laulu ja kyllähän tuo tuleva uusi "Bumtsibum 2010-luvun Seppo Hovi" on ihan suloinen tapaus, mutta silti. Myö suomalaiset lähetetään usein samantyylinen biisi, kuin mikä on edellisvuonna voittanut. Niinkuin ah niin ihana Mikko Silvennoinen sanoi " pitäisi olla muotia edellä". Mikko Silvennoisesta puheen ollen. Voiko kukaan olla niin symppis ja aidosti onnellinen kaikesta? Ei voi. Mikko jos luet tämän niin muuta meille tänne Kuopijoon. Tahdon sinut ystäväkseni. Voimme yhdessä viettää illat kotona, syöden jäätelöä ja katsoen youtubesta vanhoja viisuja. Call me maybe!

7. Lauri Yrjölä: Helppo elämä

Suloinen poika, suloinen laulu. Biisi ei oikein missään vaiheessa räjähtänyt. Täytyy kuitenkin antaa propsit rohkeudesta lähteä kisaan mukaan suomen kielellä!

8. Club La Persé; My little world

Siis tämä joukko outoja omaperäisiä yksilöitä olisi pitänyt mennä heittämällä viisuihin. Biisi oli ainut joka jää soimaan päähän ja herran jumala kahtokaa nyt tuota styleä! Ei vain ole hienompaa! Meikäläiseltä täydet 12 pointsia ja kyllä biisi on myös minun spotifyn soittolistoilla. Mahtava! Ihana! Ei riittänyt vaan kansalla pokka ja huumorintaju tähän hommaan. Se on surullista.

9. Zühlke: Perfect Villain

Taitava täti, kiva biisi ja isot tissit. Kärki kolmikosta paras. Biisissä oli kivoja viisuviboja ja esitys oli ihan jeba. Ei siis mitään negatiivista sanottavaa. Perus 3.5 / 5.

10. My first band: Paradise

Tämmönen perus kiva namnam rokkipoppi renkutus. Olisi varmasti erottunut joukosta, mutta oliko viisu? Biisistä kyllä huomasi, että Jurekilla on ollut sormensa pelissä! Nykypäiväinen ihan jeba kansainvälisesti uppoava kipale!


Tääässäpä nyt siis muutamalla sanalla ajatuksia UMK:n tarjonnasta. Show oli näyttävä ja olin kade Kristan vaatteista. Kokonaisuutena koko homma oli oikein viihdyttävä ja sainkin hyvin käytettyä aikaani näin vapaapäivänä pienen flunssan kourissa pyörivänä yksilönä tämän spektaakkelin parissa. En usko kuitenkaan viisuvoittoon tänäkään vuonna. Toisaalta se on ihan hyvä homma, niin ei tarvitse Suomen etsiä rahaa euroviisujen järkkäämiseen.

Nyt kuitenkin UMK:t on ohi ja voidaan jäädä odottamaan muiden maiden teoksia sitten itse viisuviisuissa :) Nyt minä hyppään tuonne viltin alle katselemaan eilistä Putousta ja keräilen voimia, että jaksan aloittaa uuden työviikon huomenna lenssusta huolimatta.

Tsemppiä huomiseen maanantaihin ja palataan asiaan !

Jennasus

MILLAINEN OLI PIKKURUINEN JENNA?

Hellooou!

Löysin tuossa vanhat valokuva-albumit ja muistin samalla nähneeni joskus jossain blogissa tällaisen "Kun minä olin pieni"- haasteen. Ajattelin, että perketi tästähän saa vielä hyvän postauksen aikaseksi ;) Nyt siis asiaan... Millainen oli pieni Jenna?

KUN MINÄ OLIN PIENI:

Lempiruokani oli: Ukin kokkaamana riisiä ja kanaa

Mummoni oli perhepäivähoitaja, joten en ole koskaan ollut päiväkodissa. Vietin lapsena aikaa tosi paljon mummon ja ukin luona ja siellä tuli mussuteltua ukin herkkuruokia. Olen aina ollut semmonen ukin tyttö ja mielestäni meidän ukki on maailman paras kokki. Tai no, en tiedä.. ehkä meidän iskä ja ukki molemmat jakavat sen maailman parhaan tittelin ;) Rakastin erityisesti ukin tekemänä riisiä ja kanaa 💗 Se oli omnomnooo!

  

Katsoin televisiosta yleensä: Muumeja. 

Olin (ja olen edelleen) huuuullu muumifani! Koko lapsuuteni melkein perustuu siihen, että olen lauleskellut menemään vaaan muumilauluja ja pelännyt mörköä. Serkkuni kutsuivat minua monta vuotta Hemuliksi. Vieläkään en oikein tiedä varmaksi mistä ko. lempinimi sai alkunsa :D Ei ainakaan hortonomi taidoistani!

Unikaverini oli: Kaikki miljoonat pehmolelut

Omistin aivan hulluna pehmoleluja. Oli koiria,hevosia, nalleja, sikoja ja kaikkea mahdollista muumeista pikachuihin. Minulla on tälläkin hetkellä varastossa muutama laatikollinen pehmoleluja. Olenkin sanonut, että sitten kun minulla on lapsia niin minun ei tarvitse ostaa ensimmäiseen 5-vuoteen niille yhtäkään joulu / synttärilahjaa, kun voin hakea vain varastosta aina omia pehmolelujani heille. Eihän ne hölömöt tajuaisi kuitenkaan onko ne uusia vai vanhoja.

  

Käytin: Paljon aikaani tallilla

Heppatyttö_94 ilmoittautuu. Parhaat muistot lapsuudesta on kyllä talleilta. Hevoset oli minulle kaikki kaikessa ja käytettiin äitini kanssa hulluna aikaa talleilla. Oli se kyllä mahtavaa aikaa, huh huh 💗

Isoäitini / isoisäni kertoi minulle: Ettei tytöt pissaa seisaaltaan.

Muistan elävästi kun joskus pienenä yritin mummon ja ukin luona käydä pissalla seisaaltaan. Eihän siitä mitään tullut ja niin mummo opetti, että se on vain poikien etuoikeus. Epäreilua mielestäni. Pieni feministi sisälläni kiehui jo silloin! 

  

Muistan laulaneeni: Eskarissa Popedan matkalla Alabamaan

Opetin ko. laulun melkein kaikille eskarissani. Meidän mielestä se oli hauska laulu joka kertoo leipomisesta ja pullista. Tuota noin.... Jostain syystä vanhempani saivat reissuvihkossa viestin, että pikku Jenna opettaa täällä kaikille vähän kyseenalaista laulua. Näin vanhemmiten olen kyllä tajunnut, että ehkä Pate Mustajärvi ja kumppanit eivät laula vain leipomisesta..

Pelkäsin: Muumien mörköä.

Elävästi näen silmissäni vieläkin sen kun makasin vanhempieni huoneessa ja katsoin pienestä televisiosta muumeja. Sitten alkaa soimaan se karmiva kipale mikä soi aina kun mörkö ilmestyy. Sitten se mörkö alkaa lipumaan minua kohti ja olin aivan varma, että se tulee siitä telkkarin ruudusta läpi ja jäädyttää minut. Karmivaa. 

Tein salaa: hampaan jälkiä pullataikinaan..

Jotenkin aina kun isäni leipoi pullaa ja jätti ne kohoamaan liinan alle keittiöön, niin sillä välin pulliin ilmestyi hampaanjälkiä. En ymmärrä. Varmasti jonkun keittiötontun tekosia ;) 

Kesäisin: muistan polskineeni paljon

Joka kesä tuli läträttyä järvessä monen monta tuntia päivässä. Ihme, että en ole pelkkä rusina nykyään. Vedessä polskiminen oli parasta mitä pieni Jenna tiesi olevankaan!

  

Talvisin: Laskettiin tuhansia kertoja mäkeä

Parasta touhua serkkujen kanssa oli aina talvisin lähteä pulkkamäkeen! Mitä isompi mäki sen parempi. Pitäisi näin vanhemmitenkin käydä enemmän pulkkamäessä. Sehän on mahtavaa touhua. 

Olin ylpeä: Meidän iskästä

Muistan miten ylpeilin (ja edelleen ylpeilen) kaikille miten meidän iskä ajaa sitä konetta siellä jäällä jäähallissa. Se oli lapsena ihan cooleinta ikinä! Onhan se coolia edelleen :) Iskä on paras 💗

Keräsin: Kiviä. 

Kyllä. Kiviä. Minulla oli sellainen pieni pyörä jossa oli tarakalla sellainen pieni laatikko. Sinne keräsin aina jos jonkinmoisia kiviä ja esittelin niitä kavereille. On siinä ollut kavereilla kestämistä, kun Jenna hölöttää innoissaan kivistä... Voi luoja..

Että sellainen oli pieni Jenna. Vähän omaperäinen yksilö. Huomaan nyt, että en ole ehkä sittenkään muuttunut kauheasti tässä vuosikymmenten aikana. Olen edelleen ihan yhtä urpo. Kiviä en kyllä enää kerää. 😁

Tässä turinat tältä erää! Palataan asiaan taas :)

Jennasus

LAS PALMASIN OSTOSTEN ESITTELYÄ

Moi!

Nyt on sellainen postaus, jonka tekemistä olen miettinyt jonkin aikaa ja yrittänyt keksiä millä tavalla sen toteuttaisin. Las Palmasin huonosta tuurista huolimatta, ennätin shoppailemaan vähän juttuja mukaani tänne Suomeen. Päätin siis esitellä teille ostokseni ihan videon muodossa. 

En ole siis koskaan videoita tehnyt, mutta nyt ajattelin kokeilla kui Jennan käy. Toivottavasti tykkäätte ja kommentoikaa ihmeessä jatkanko videoiden postailua vai pysytäänkö ihan tekstin muodossa :)

Tässä siis ostosten esittelyä olkaa hyvä!

Kiitos kun katsoit ja palataan asiaan :)

Jennasus

  

OLIPAHAN REISSU

Moi ja varoitus, postaus sisältää paljon kuvia!

Pitkästä aikaa voin istahtaa tähän sohvan nurkkaan ja alkaa kirjoittelemaan vähän tännekkin. Olemme siis kotiutuneet Las Palmasista takaisin ah niin ihanaan ja kauniiseen Kuopijoon 💗Reissu oli pitkä ja huono vointinen.

Lähdettiin reissuun siis torstaina 12.1.2017 kello 7 aamulla Kuopion Linja-autoasemalta. Siitä sitten huristeltiin Onnibussilla kohti isoa kirkkoa, eli Helsinkiä. Kaikilla oli odottava ja hyvä fiilis tulevasta reissusta. No, sitten päästiin Helsinki- Vantaan lentokentälle ja siellä alkoi tämän ryhmä rämän epäonnen sarja. Päätettiin tehdä näyttävä sisääntulo ja yksi tovereistani kaatui portaissa ja rymisteli sitten laukkuineen kaikkineen monta rappusta alaspäin. Hänen jalkansa olivat ties missä asennoissa ja mieleeni juolahti heti, että "nonni, nyt murtui varmasti jotain". Luojan kiitos selvittiin siitä säikähdyksellä ja ilman murtuneita luita. Hänen jalkansa kuitenkin kärsivät tilanteesta sen verran, että vielä näin reissun jälkeenkin polvi on kipeä.

 

Ensimmäisen episodin jälkeen, sitten ajateltiin ettei tässä ollut suunta enää kuin vain ylöspäin. Pitkän lennon jälkeen kun saavuttiin Las Palmasin lentokentälle, niin kovaan ääneen kuulutin että " Nyt on kaikki kauhein osuus takana ja nyt vain naatitaan". Voi Jenna, kun olisit silloin tiennyt että mikä teitä odottaa. Olisi pitänyt olla vain ihan hiljaa.

Päästiin kuitenkin ehjin nahoin hotellille ja nukuttiin yömme vielä suht hyvissä fiiliksissä. Sitten valkeni ensimmäinen aamu Kanarian auringon alla. Olimme valmiita elämämme reissuun ja pitkiin päiviin auringon paisteessa drinkki kädessä hillumiseen. Kohtalo kuitenkin päätti toisin. Meistä ensimmäiselle iski vatsatauti heti silloin ensimmäisenä päivänä. Siitä se sitten lähti sama tauti kiertämään meidät kaikki läpi. Koko reissulla ei ollut yhtään päivää, milloin kaikki olisivat olleet terveenä ja elämänsä voimissa. Tällä reissulla oli siis sama teema, kuin minun ja mieheni edellisellä reissulla Rodoksella. Herra Yrjöstä on tullut ilmeisesti joku virallinen matkaseuramme...

Joten näin jälkikäteen voin ja voimme todeta, että paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Kirjaimellisesti.
Blogissa kirjoittamastani Las Palmasin To Do-listalta jäi suorittamatta siis suurin osa. Onneksi kuitenkin vähän kerettiin kuvia ottamaan ja pääsin nollaamaan aivojani meren rannalle. Se oli tärkeintä! Ja olihan meillä tietysti mukaviakin hetkiä, ei sillä. Kyllä kuitenkin ärsytti, että aikalailla koko loma meni sängyn pohjalla.

Nyt kuitenkin osaa taas arvostaa kotia ihan eritavalla ja on vain älyttömän mahtavaa, kun saa istua tässä sohvan nurkassa. Seuraavaa ulkomaanmatkaa en ihan heti suunnittele. Tästä täytyy ensin palautua kunnolla. Seuraavan kerran lähden tuttuun ja turvalliseen Fuengirolaan. Siellä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. 😀

Tässäpä siis nopea rustaus meidän reissusta. Nyt takaisin kiinni normaaliin arkeen ja palataan taas normaaliin postailurytmiin täällä bloginkin puolella. :)

Jennasus

OOO LAS PALMAS, SUN LUOKSESI LÄMPIMÄÄN

Moi!

Tänään olen koko päivän taistellut maanantai angstia vastaan. Päätin nimittäin eilen, etten koko viikolla anna minkään dropata mun tunnelmaa. Torstaina nimittäin tämä tyttö istahtaa ystävien kanssa lentokoneeseen ja lennähtää Kanariansaarille :)

Lähdemme siis viikoksi nauttimaan auringosta, merestä ja pitkistä hiekkarannoista Las Palmasiin. Reissu tulee juuri oikeaan saumaan. Mahtavaa aloittaa uusi vuosi pikku reissulla tovereiden kanssa :) Tähän postaukseen ajattelin kirjata asioita mitä minä meidän reissultamme odotan!

  

• Meri. RA-KAS-TAN  merta. Jotenkin viime Rodoksen reissulla käsittelin raskaita mieltä askaruttaneita asioita yksin rannalla ja rakastuin mereen entisestään. Aion siis perjantaina juosta heti kun mahdollista suoraan rantaan ja nauttia meren kohinasta :)
  
• Aivojen nollaus. Tahdon ja uskon, että reissulla työstressi, talven pimeys ja kaikki muukin unohtuu ja voin vain nauttia olostani ilman sen suurempaa "pakko tehdä sitä, tätä tuota"-fiilistä.
  
     
  
  
  
• Primark. Muistan kun reissu varattiin niin me tytöt ensimmäisenä tarkistettiin löytyykö Las Palmasista Primark. Ja kyllä! Se löytyy! Mahdoton määrä shoppailua siis luvassa ;)
  
  
• Uusia makuja. Haluan tällä reissulla kokeilla uusia ravintoloita ja ehkäpä uskaltautua syömään jotain uutta. Olen suht nirso ihminen, mutta matkailu avartaa myös ravintola maailmassa.
  
  
• Sangria. Kunnon sangriaa. Pakko saada. PAKKO.
  
  
     
  
  
  
  
• Paljon kuvia. Aina puhutaan miten "tällä kertaa otetaan paljon kuvia ja videoita" ja noh... yleensä se jää melko vähiin. Rodoksen reissullekkin otettiin kunnon kamera mukaan ja tuota.. otettiin 1 kuva ja sekin hotellihuoneessa 😂 Tällä reissulla asiaan on tultava muutos, jotta voin jakaa kuvia tänne teidänkin iloksia :)
  
  
• Rohkeutta. Haluan tehdä uusia juttuja ja päästä eroon turhista peloista. Rallienglanti täältä tullaan! En pelkää mokailla ;) 

   

Eiköhän näillä eväillä saada jo hyvä loma :) Blogi siis hiljenee hetkeksi, jos en innostu kännykällä auringon alta postailemaan! Meidän reissua voi seurata mun snäpistä Zjennasus. Sinne tulee varmasti postailtua jos jonkinmoista häröilyä :) Nyt mun pitää mennä siivoomaan ja pakkaaman. Tai oikeastaan sitä, mun olisi pitänyt tehdä tämänkin postailun ajan. Jotenkin keksin vain kaikkea kivempaa korvaavaa tekemistä ja siirrän tylsiä juttuja 😀

Jennasus

SUSTA KASVAA VIELÄ VAHVA JA PELOTON

Heissulveissul!

Nyt lähiaikoina olen innostunut snäppäämisestä ja sen myötä olen tajunnut, että miten näin vanhetessa meikäläisen minä-kuva on muuttunut. Teen nykyään sellaista työtä, ettei minun tarvitse ns. laittautua. Istun työtovereiden kanssa toimistossa ja työskentelen puhelimitse joten se on aivan sama istunko siellä vaikka yöpuvussa jos siltä tuntuu. Se on mahdollistanut siis sen, että olen oppinut elämään ilman meikkiä tai tukan fiksausta. Välillä voi mennä viikkokin ilman meikin meikkiä meikäläisen naamassa. Olen nyt siis snäppäillytkin ilman meikkiä. Se on ainut ja ensimmäinen sosiaalinen media minne olen noin paljon laitellut materiaalia ilman meikkejä ja kuvanmuokkauksia. Olen sen asian kanssa sinut. Tykkään kyllä sitten panostaa ihan kunnolla meikkiin yms jos olen jonnekkin menossa, mutta arkeni on rentoutunut sen suhteen. :)

 

Mennäänpä vuosia taaksepäin.. 15v Jenna ei suostunut menemään edes lähikauppaan ilman meikkiä. Asiaan on varmasti vaikuttanut se, että olen aina ollut se porukan pullukka ja siitä sain kuulla pienestä pitäen myös koulussa. Lapset osaavat olla ilkeitä jo esikoulusta lähtien. Näin "aikuisena" kun sitä aikaa ajattelee, niin onhan se nyt ihan hirveetä mitä lapset toisilleen sanoo ja tekee. Nykymaailmassa varmasti se on mennyt vielä asteen pidemmälle tämän somen myötä. On helppo huudella netissä sitä sun tätä, ilman sen suurempia seuraksia. Paitsi, että ne seuraukset voi olla oikeasti vakavat. Se huutelija ei vaan sitä tajua.

Minäkin lapsena asiaa päässäni pyörittelin ja asiasta kärsin. Yleensä heitin homman vain vitsiksi ja vielä kaiken kukkuraksi kaveerasin näiden haukkujien kanssa. Koskaan en asiasta kellekkään aikuiselle kertonut, enkä kyllä kavereillenikaan maininnut että millä tavalla asian koen. Monet unettomat yöt olisi varmaan jäänyt valvomatta jos asiasta olisin kertonut. Kuitenkin asialla on myös näin jälkeenpäin ajatellen ollut toinenkin puoli. Se mitä olen kuullut ja kokenut on tehnyt minusta juuri sen tyypin joka olen nykyään. Minua ei ihan helposti saa loukkaantumaan, eikä minua niin kauheasti edes kiinnosta mitä muut ajattelee. Mitä väliä sillä on jos joku ei tykkää mun hiustenväristä, tatuoinneista, kengistä tai vaikka aurinkolaseista? Se riittää, että mä ite tykkään niistä ja ne tekee minusta juuri sen Jennan joka olen.

 

Kyllä meitä kaikkia ketuttaisi jos meidän pitäisi pukeutua jokaisen samalla tavalla ja olla ja elää jonkun rungon mukaan. Meillä täällä on asiat niin hyvin, että saadaan ihan itse valita omassa elämässämme mitä me puetaan päälle, minkä värinen tukka meillä on ja kenen kanssa me halutaaan olla ja elää. Ketään ei pakoteta koulupukuihin tai järjestettyyn avioliittoon.

Se että minäkin olen pullukampi kuin huippumallit on toisaalta oma valintani ja veikkaan että olisin ihmisenäkin aivan erilainen jos olisin aina ollut ns. fitissä. Minulla ei ole terhakkaa tarakkaa, ei isoja tissejä eikä mega kalliita merkkivaatteita. Minulla on kuitenkin koti, mies, ruokaa, perhe ja ystäviä jotka tykkäävät minusta juuri sellaisena kuin olen. Olen sitten pullukka tai en.

Jotenkin surullista miten media ja muut rajaa ihmisiä. Tehdään uutisia isoilla otsikoilla jos jollain on ollut vatsamakkarat uimarannalla tai jos joku julkkis iskee meikittömän selfien someen. Miksi nämä ovat uutisten arvoisia? En ymmärrä. Nyt onneksi on alettu myös rikkomaan sitä somen kiiltokuvaa. Osa julkkiksista hienosti jo yrittää vaikuttaa asioihin, heillä kuitenkin on omanlaisensa vaikutusvaltansa tässä maailmassa. Onneksi heistä osa osaa käyttääkin sitä oikealla tavalla :) Rikotaan tabuja ja rajoja. Se on mielestäni mahtavaa!

Uskon, että oikeasti iälläkin on vaikutusta näissä asioissa. Meikäläisellä on kohta 23-vuotta takana matkaa tällä planeetalla ja elämä varmasti muuttaa ajatusmaailmaa koko ajan. Niin sen kuuluukin. Ja kaikki ulkonäköhommat ja kaikki muutkin asiat "Kuuluu ikkään" niinkuin meidän mummo sanoisi :) Ollaan siis mitä ollaan. Jos haluaa panostaa ulkonäköön ja se on just sun juttu niin sit sä teet niin. Sekään ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Jokainen elää just niinkun haluaa ja tekee just sitä mitä haluaa tehdä. On onni, että meillä on valinnan vapaus omaa elämäämme ajatellen :)

Ohhoh,menipä homma taas diipiksi, mutta etteköhän te ymmärrä pointin. On tässä vanhenemisessa hyviäkin puolia :)  Elastinen on tehnyt huikean biisin (jonka kaikki varmaan ovat kuulleet) joka sopii asiaan kuuntele se TÄSTÄ !

Olkaa omia urpoja itsejänne!

Jennasus

JÄÄKIEKKO, TUO ÄIJJIEN ÄIJJIEN LAJI

Moi, nyt tulee teksti jonka kirjoittamista olen miettinyt pitkään. Jotenkin ei vaan ole koskaan iskenyt sellaista inspistä, että saisin kirjoitettua kokonaisen tekstin. Tänään se kuitenkin tuli ja tässä sitä turistaan. Tänään turistaan sellaisesta aiheesta joka on mulle yksi henkireikä, nimittäin jääkiekosta ja tarkemmin ottaen KalPasta. Aiheesta on aiemmissakin postauksissa mainittu, mutta kyllä tämä oman postauksen tarvitseen.

Jokaisella meillä on varmasti joku sellainen asia / paikka/ harrastus, jonka avulla saa aivot nollattua. Minulla se paikka on Kuopion jäähalli eli Niiralan monttu. Sinne mä voin mennä vaikka yksin istumaan, katsomaan peliä ja unohdan aikalailla kaiken sen hallin ulkopuolisen elämän. Jos teillä ei ole mitään tuollaista paikaa / asiaa, niin koittakaa etsiä sellainen. Se tuo ihan helvetisti voimia arkeen ja juhlaankin :)

Moni varmasti miettii, että mitä ihmeellistä on siinä kun 40 miestä pyörii pienessä kaukalossa kumilätkän perässä. Niin mietin minäkin. Jotenkin olen vaan kasvanut sellaisessa ympäristössä missä jääkiekko on aina kuulunut asiaan. Iskä ja äiti molemmat pyörii jäähallilla erinäisissä työtehtävissä ja jäähalli on muutenkin sellainen meidän suvun kohtaamispaikka. Kaikki sukujuhlatkin menee yleensä niin, että jossakin vaiheessa me huomataan puhuvamme edes jollakin tavalla lätkästä. 

Jo pienenä kävin sukulaisten kanssa katsomassa pelejä. Muistan miten olen istunut hallin portailla ja syönyt karkkia onnellisena. Muistan myös sen, että aina kun erä päättyi ja summeri soi, niin korvat piti peittää käsillä kun se ääni oli niin kova. 😃
Sitten meni muutamia vuosia, niin että hevoshommat meni kaiken edelle ja peleissä ei tullut käytyä. Kuitenkin vuonna öö oiskohan ollut 2009 jotenkin päädyin taas hallille ja se lätkäkärpänen puraisi enemmän kuin koskaan. (miksi muuten tuo sanonta on että joku kärpänen puraisee? Ei kärpäset pure... )

KalPaa voi myös kiitttää, siitä että olen löytänyt miehen vierelleni. Oltiin miekkosen kanssa oltu samassa koulussa kyllä jo 3-vuotta, mutta sitten eräs KalPa- HPK peli 18.4.2010 muutti kaiken. Sieltä meidän juttu lähti, kun satuttiin katselemaan peli samassa seurueessa. Näin jäähallista tuli entistä tärkeämpi paikka. Onneksi meitä molempia kiinnostaa ko. lajin seuraaminen. En varmaan ikinä voisi olla miehen kanssa, joka ei ymmärrä tästä hommasta mitään. Sehän pitäisi minua hulluna!

Pääsin myös kouluaikona tekemään työharjoitteluni KalPan fanituote puolella. Se oli MAH-TA-VAA. Muistan kun sain tuon työharjoittelupaikan, niin en koskaan ikinä ole ollut mistään niin innoissani. Se oli melkoinen tunneryöppy se. Olinkin sitten kaikki loput työharjoittelut samassa paikassa ja tulihan tuolla tehtyä ihan oikeitakin töitä jonkin aikaa. Työ siellä on ollut ainut, mihin ei ärsyttänyt mennä ja missä uuden oppiminen on ollut mukavinta ikinä! Sain tuona aikana myös paljon uusia tovereita joista olen myös äärimmäisen kiitollinen. En unohda niitä aikoja ikinä. Never. Kiitos siis KalPalle kun pääsin tekemään unelma juttuja! <3

Kaikesta tästä voi siis varmaan jo todeta, että kyllä rakastan tätä hommaa. Fiilis hallilla, kaikki uudet tuttavuudet, se joka pelin jännitysnäytelmä ja varsinkin se fiilis voiton jälkeen.... Nuo ovat niitä asioita, jotka tekevät hommasta koko ajan vaan isompaa ja tärkeämpää. Olen törmännyt enemmän kuin paljon siihen oletukseen että " Naiset ei lätkää katso tai ainakaan ne ei siitä ymmärrä mitään". Voi kuulkaa te "äijjien äijjät"- Saatan tietää paljon enemmän kuin te. Ja mitä helvetin väliä sillä on mitä minun housuistani löytyy? Jos joku asia on tärkeä, niin se sitten on tärkeä. Piste. Olen heittänytkin ilmoille idean, että lähden joskus kiertämään kaikki KalPan 60-runkosarja ottelua ja kirjoitan kirjan kaikista näistä "asiantuntija" miehistä, jotka luuleevat tietevänsä, mutta eivät vain tiedä oikeasti mistään mitään. Silti ne vaan jaksaa aina katsoa meitä naisia silmiä pyöritellen. Pistää välillä vihaksi. 

No mutta se tästä mielensäpahoittamisesta. Haluan vain sanoa sen, että minulle (ja monelle monelle muulle) se ei ole vain jääkiekkoa. Se ei ole vain penkkiurheilua. Se on helvetin tärkeä harrastus ja iso osa elämää. Samalla tavalla kuin joillekkin on hevoset, musiikki tai vaikka neulominen.

Kiitos KalPalle kaikesta siitä mitä teette ja olette tehneet. Kiitos toverit jotka messissä tässä hommassa pyöritte tavalla tai toisella. Keltamusta sydän sykkii ja tänä keväänä toivottavasti päästään torille juhlimaan ensimmäistä kertaa ikinä! Usko on kova ja juhlia suunnitellaan jo ;)  💛

Nähdään hallilla!

Jennasus

2017, OLE MAHTAVA

Mä en mitään uuden vuoden lupauksia alkanut tekemään. Tiedän, ettei niistä tulisi kuitenkaan mitään. Ajattelin kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä vuodelle TO DO- listan. Listaan 20 asiaa, joista ainakin puolet on toteuduttava tänä vuonna. Voin sitten jouluna tsekata mitkä kaikki ovat toteutuneet :)

1. STRESSAA VÄHEMMÄN

Olen aloittanut tämän työstämisen jo. Miksi stressata asioista joille ei voi itse mitään? Sehän on järjetöntä! Mielummin nauttii siitä mikä on hyvin ja asiat menee miten menee. Positive mind, positive vibes, positive life :)

 

2. OLE ITSESI HERRA

 Aina voisi parantaa itseään siinä, että tekeekö asioita varmasti niin että on itse onnellinen? Mielestäni Jannika B osaa sanoa paremmin mitä meinaan:

"muistinko olla itseni herra
muistinko tehdä niinkuin tahdoin
muistinko kiittää, arvoa antaa
muistinko ottaa omaa aikaa
jos tämä olis iltani viimeinen
osasinko olla onnellinen
muistinko olla itseni herra tänäänkin"

3. LÖYDÄ LIIKUNNAN ILO UUDESTAAN

Minä olen vähän sellainen liikuntajojoilija. Välillä saan hulluja puuskia ja olen joka päivä menossa lenkille ja salille. Sitten välillä istun viikkotolkulla kotona sohvan pohjalla, ilman että edes ajattelen liikuntaa. Tahdon löytää sellaisen kultaisen keskitien. Kuitenkin tykkään urheilla :)


 

  

4. PANOSTA PARISUHTEESEEN

Arjen keskellä välillä unohtuu, miten tärkeää parisuhteen ylläpitäminen on. Meillä onkin ollut periaatteena se, että kerran kuukaudessa on vähintään 1 sellainen treffi-ilta kun lähdetään kotoa ulos ja tehdään yhdessä jotain kivaa. Se tuo heti arkeen lisäpotkua. Jatkukoon tämä siis tänä vuonnakin. Se toinen siinä vieressä on kuitenkin se kaikkein tärkein. Ei mikään itsestään selvyys :)

5. KIERRÄ SUOMEA

Tästä olen haaveillut jo monta vuotta. Olisi huippua päästä käymään uusissa kaupungeissa ja reissata pitkin poikin rakasta Suomen maata. Jotenkin se on aina jäänyt vaan haaveeksi.. Miksi? Tuostahan asemalta busseja ja junia lähtee pitkin päivää eri suuntiin. Pitäisi hypätä vain kyytiin.

6. PIDÄ KOTIBILEET

Ennen meillä oli enemmän kotibileitä, kuin baaribilehilereissuja. Nykyään ne ovat jääneet vähemmälle... Tykkään olla emäntä ja pitää juhlia joten tälle vuodelle haluan ainakin muutamat illanistujaiset järkätä omaan kotiin tarjoiluineen kaikkineen :) Hyvässä seurassa tietenkin!

 

7. ETSI ENEMMÄN AIKAA LÄHEISILLE IHMISILLE

Jotenkin kaiken arjen ja "kiireen" keskellä sukulaiset jää helposti pienelle huomiolle. Varsinkin mummoja ja ukkeja pitäisi nähdä huomattavasti useammin kuin nykyään. Se tuo heillekkin varmasti paljon iloa heidän eläkeläiselämäänsä. Tälle asialle tänä vuonna haluan tehdä jotain. Mummot ja ukit ja tädit ja serkut ja enot TÄÄLTÄ TULLAAN! Kohta olen kaikkien kahvipöydässä riesana hölöttämässä 😃

8. OPI TEKEMÄÄN ASIAT AJOISSA

Minun laiskuudesta on hyvä esimerkki se että tuossa kerkesi olla sellainen 5-vuoden tauko hammaslääkäri käynneissä.. Sitten iskikin kauheat hammaskivut ja oli pakko mennä kipujen kanssa päivystykseen. Miksi ihmeessä sinne hammaslääkäriin ei voi mennä ajoissa, niin pääsee ilman kipuja? Uskomatonta miten urpo ihminen voi olla... Joten nyt saa loppua laiskuus ja asioiden siirtäminen. Asiat hoidetaan ajallaan niinkuin oikeat aikuiset !

9. MYY / LAHJOITA / HEITÄ POIS KAIKKI TURHA

Minulla on kotona kröhöm.. noh.. kauhea määrä turhaa tavaraa. Laatikot pursuaa tavarasta, mitä en ole käyttänyt varmaan vuosiin. Olen siis vähän hamstraaja.. Tänä vuonna käyn kaikki laatikot ja kaapit läpi ja hommaudun eroon kaikesta mitä en oikeasti tarvitse. Piste.

10. OLE ROHKEA

Moni varmasti tietää itsestään jotain asioita ja tilanteita missä voisi olla rohkeampi. Itse haluaisin päästä eroon mokaamisen pelosta. Miksi pitäisi esimerkiksi pelätä puhua englantia? Jos mokaa niin ihan sama. Sit kokeillaan sählätä uudestaan. Pelko pois ja homma toimimaan :)

11. LEIKI TURISTIA KUOPIOSSA

Haluan viettää yhden/kaksi päivää Kuopiossa, niin kuin en olisi täällä koskaan käynyt. Haluan yöpyä hotellissa, käydä Puijon tornissa, ihailla vanhoja rakennuksia, käydä torilla syömässä Hanna Partasen lihapiirakan yms. Niin sitä ehkä näkisi omankin kaupungin ihan uusin silmin!

12. KÄY MUSEOSSA

Mä haluan museoon. Miksi? En tiedä. Haluan vain nyt "aikuisena" käydä tsekkaamassa oppisiko sitä jotain uutta kun kiertäisi vaikka kaikki Kuopion museot. Kulttuuria kulttuuria!


13. KÄY TEATTERISSA

Kulttuuria, kulttuuria tämäkin. Lapsena tykkäsin kun käytiin koulujen kanssa katsomassa teatteriesityksiä. Haluan kokea saman jännityksen ja näytelmään uppoutumisen uudelleen :) Teatteriin on siis päästävä!

14. ISOT FESTARIT

Olen tosiaan jo "kokenut" festarikäviä. 10-vuoden aikana on kyllä kaikki Kuopiorockit käyty ja kerran olen Ilosaareen ja Jurassic Rockiinkin eksynyt. Haluaisin kuitenkin kerran pakottaa itseni isoille festareille. Olen vähän sellainen maalaisjuntero joka ei pidä suurista ihmismassoista, mutta olisihan se nyt herranjumala kokemus sekin!

15. MUUTU SIISTIMMÄKSI

Ne jotka meikäläisen tuntee niin tietää, että olen melko sotkuinen ihminen. Koti kuvastaa yleensä minun sielunmaailmaani eli on ydinräjähdys. Haluan oppia pitämään kodin siistinä. Tiedän, että tuo täällä asuva miekkonenkin pitäisi siistimmästä kodista.

16. JÄRKKÄÄ PICNIC

Haluan kesällä kerätä kaaaaikki kaverit ja vaikka niidenkin kaverit yhteen ja ottaa mukaan ruokaa, juomaa, musiikkia ja etsiä kivan paikan mihin istattaa lämmintä kesäiltaa viettämään. Se olisi mahtia!


17. ETSI TYÖPAIKKA JOSTA PIDÄT

Tänä vuonna voi olla muutoksia työrintamalla, joten olisi ihana löytää työ josta tykkää. Haluaisin paikan jonne meno ei ahistaisi tai ketuttaisi ja tietäisin että päivästä tulee kiva. Sellaisessa paikassa olin kerran töissä, joten olen varma että eiköhän samantyylinen paikka vielä tule löytymään :)


18. VÄHENNÄ KÄNNYKÄN NÄPRÄYSTÄ

Tuo saatanan mötikkä joka nytkin minua tuijottaa kutsuvasti tuossa vieressä.. Se on ihme vehje se. Miten se voikaan koukuttaa ihmistä niin paljon? Nykyään harvoin siellä edes on mitään oikeeta asiaa minkä takia pitäisi koko ajan luuri kourassa istua. Silti sen vaan on koko ajan kuljettava mukana paikasta toiseen. Uskomatonta.

19. OPI PUHUMAAN

Minä olen vähän sellainen omien murheiden piilottelija. Jos minulla on paha olla, hyvä olla, iloja tai suruja niin harvoi minä ajatuksiani muille jaan. Ainakaan niitä kaikkein syvällisempiä. Pitää oppia pyytämään apua ja kertomaan miltä tuntuu. Se on opittu vuonna 2016.


20. OLE ONNELLINEN

Tärkeintä on kuitenkin että vuonna 2017 voin todeta olevani onnellinen. Että rakkaat ihmiset pysyvät lähellä ja että minulla on koti missä on hyvä olla. Se on kaikkein tärkein asia mitä toivoa voi.

Nyt on siis tavotteita vuodelle isketty. Jospa ne toteutuisivat ;)
Mitä toiveita teidän listaan kuuluu? :)

Turistaan taas!

Jennasus