RAHAAMASSIAPÄTÄKKÄÄTUOHTA

Raha. Tuo jokaisen elämään vaikuttava numero pankkitilillä. Raha on siitä jännä asia, että se voi välillä tehdä koko elämästä helvetin. Raha voi rikkoa ihmissuhteita, tehdä ihmisestä hirviön ja sen takia jopa tapetaan ihmisiä.  Mutta miksi? Kuka sen on keksinyt, että jos sinulla on paljon rahaa niin olet jotenkin parempi ja arvokkaampi ihminen kun joku toinen ?

No nyt varmasti joku ajattelee että " helppohan sinun on puhua kun on töitä ja on sitä rahaa ja Afrikassa kuollaan nälkään". Kyllä. Minä pystyn elättämään itseni ja olen siitä äärettömän kiitollinen :) Minäkin tiedän kyllä sen mitä on kun raha on tiukalla ja joudut laskemaan jokaisen sentin kaupassa. Tämän postauksen idea ei nyt olekaan rahan pahuudet ja maailman hätä vaan ajattelin kertoa, turista siitä miten mä tykkään rahani käyttää. Jokainen käyttäköön minun puolesta rahansa ihan mihin haluaa :D

Itse en suosi kauheasti merkkivaatteita/laukkuja/kenkiä mitä näitä nyt on. Paitsi Adidasta, mutta niitä ostan vain sen takia että ne on helvetin kivan näköisiä vaatteita eikä muut tee samanlaisia. Olen muutenkin super pihi jos on kyse jostain tavaroista. Esimerkiksi kengistä minulla on kipuraja 50€. Sen enempää en ole tainnut koskaan kengistä maksaa. Suosin siis alennusmyyntejä :D  Itse en ole koskaan omistanut yksiäkään converseja. Ostan mielummin monet parin kympin tennarit kuin yhdet kalliit. Olen vähän tämmöinen juro pihi suomalainen emäntä.

Mihinkä minun rahat sitten katoaa? Nooo tuota. Ne katoaa yleensä erilaisiin tapahtumiin, reissuihin jne. Tykkään käyttää rahaa asioihin joista saan iloa enemmänkin kuin sen hetkellisen materialismionnellisuuden. Tykkään käydä leffassa,syömässä ulkona ja muutenkin käyttää rahnua kokemuksiin. Tärkeimmät rahaa vievät hommelit minulle ovat kyllä KalPan pelit ja keikat. Nuo molemmat ovat minulle semmosia tapahtumia,missä arjen huolet ja murheet häviää ja aina on mukavoo! Eli ei sitä fiilistä voi rahalla mitata :)

Myös viimeisen parin vuoden aikana on tullut reissattua niin Suomen maalla kuin ulkomaillakin. Varsinkin ulkomaanreissuihin massia uppoaa, mutta kyllä niistä saa paljon muistoja, tarinoita ja lisäenergiaakin. Viimeisin Rodoksen reissukin oli henkisesti niin tärkeä matka,ettei yksikään sentti mitä sinne kului kaduta.

Kyllähän minäkin voisin tietysti välillä miettiä,että onko kaikki keikat ja reissut ihan välttämättömyyksiä muuutta pitäähän sitä nyt saameri elää vielä kun on nuori ja jaksaa! Kaikista kokemuksista on aina elämässä jotain hyötyä ja on ne samalla myös korvaamattomia :)

 Olen siis rahan käyttäjänä pihi, mutta sit taas toisaalta joidenkin tapausten kohdalla pistän sitä myös palamaan :D Joten vinkkinä muillekin että mieti mitkä asiat tekee sut onnelliseksi ja panosta niihin :) Niin normaaleilla tuloillakin pääsee tekemään asioita ilman sen suurempaa raha ressiä tai huonoa omatuntoa.  Kerran täällä eletään ja jokaisen pitäisi elää elämänsä niinkuin itse haluaa!
Nauttikaa elämästä vaikka ette olisi miljonäärejä. Ei se raha onnelliseksi tee.. kai? En tiedä kun ei minulla sitä koskaan yltiömäisiä summia ole kyllä ollutkaan :D

Mitä rahaa merkkaa teille?

Hyvää vuodenvaihteen odottelua toverit!

Jennasus

JOULU OLI JA MENI

Nyt on joulu tältä vuodelta öllöilty. Tänään Tapaninpäivänä elelen jo normaalia arkea ja olen työntouhussa. Joulu sujahti ohi, niin ettei ihan kerennyt edes sisäistämään että on joulu. En ole ollenkaan sellainen "Tiptaptiptapjouluonihanaa"- ihminen, joten en odottanutkaan että tämä viikonloppu olisi kauheasti normaalista poikkeava. Vihaan " Joulu sitä, joulu tätä, joulujoulujoulujoulu"- hössötystä ja ihmisten rahastusta mikä alkaa nykyään jo lokakuun puolella. Kaikki paikat alkaa tursuamaan joulukalentereita, joulukoristeita, joululauluja sekä äkäsiä ja ressaavia ihmisiä. Miksi pitää ressata yhtä päivää joka vietetään kuitenkin yleensä perheen kesken kotioloissa? En ummarra. Ehkä ymmärrän sen sitten joskus kun on omia lapsia ja löydän itseni Halpa Hallista kaikkien muiden ressaavien äitien ja isien joukosta.

No kuitenkin tämä joulu meni meillä perinteisesti anoppilassa maaseudun rauhassa. Oltiin anoppilassa pari yötä rauhoittumassa ja löhöilemässä. Se minusta jouluna on parasta. Löhöily ja kiireettömyys. Kellään ei ollut mitään aikatauluja ja saatiin vaan olla rauhassa, ilman sen suurempaa ressiä mistään. Kukaan ei tapellut, kukaan ei mököttänyt ja kaikilla oli hjyvä whiilis! :)

Perjantaina aloiteltiin jo porukalla löhöily. Leivottiin juustokakku valmiiksi jouluaattoa varten ja pelailtiin lautapelejä. Saatettiin myös nautiskella muutama rentouttava huurteinen siinä pelailun lomassa. Aliaksen voittajastahan ei tietenkään ollut mitään epäselvyyksiä. Me voitettiin isännän kanssa molemmat kierrokset heleposti ;)

  

Jouluaattona heräiltiin aamupäivästä rauhassa aamupuuron syöntiin. Siitä sitten puuron jälkeen alettiin valmistelemaan illan jouluateriaa. Ennen ruokailua kuitenkin pihalle rakentui seuraksemme lumiukko (tai no lumiakka siitä sitten lopulta tuli). Perheen lapset (eli me kaikki reilu parikymppiset) oltiin todella ylpeitä mahtavasta taideteoksesta joka pihaa loppu viikonlopun koristi :)

     

Sitten olikin jo aika syödä,taas! Jouluaterialla oli kaikkea mitä nyt mieleen tulee. Laatikoita, kinkkua, kalaa, riisipiirakoita, karjalanpaistia ja vaikka sun vallan mitä muuta. Syötiin kaikki itsemme ähkyn partaalle ja sitten olikin pakko ottaa nopeat pikapika ruokalevot. Ruokalepojen jälkeen mahtavaan seuraamme liittyi vielä vähän lisää porukkaa ja loppuilta menikin sitten glögijuustokakkua syöden, korttia pelaillen ja höpöhöpöjuttuja höpötellen :) Paljon tuli valvottua, mutta ei se mitään. Kerrankos sitä oikein kunnolla istuu iltaa porukalla!

 

 

Tuo juustokakku oli ihan sairaan hyvää (vaikka itse sanonkin)! Kakku sai paljon kehuja ja kyllä se aika nopeasti katosikin. Kannattaa kokeilla jos jäi joululta vaikka glögiä ja pipareita yli :) Ohjeet löytyy TÄSTÄ !

 Joulu meni siis oikein mukavasti ja nyt on sitten hyvä palata arkeen. Mitään lahjalahjoja ei tullut, kun sovittiin kaikkien kanssa ettei tänä vuonna lahjoja ostella, ettei ihmisten asunnot täyty turhasta krääsästä. Parempi niin :) Kiitos jouluna mukana olleille! 💗 Nyt me räpiköidään normaalissa arjessa pari viikkoa ja sitten kutsuukin Las Palmas! Woopwoop! :)

Mutta palataan asiaan varmasti vielä ennen reissua. Se on moro ja hyvää vuoden loppua kaikille!

Jennasus

LEIMAT IHOLLANI

Hei taas!

Tässä on taas ollut pari viikkoa melkoinen kuume. Nimittäin tatuointikuume. Nyt alkaa olla semmonen reilu puoli vuotta viimeisimmän kuvan ikuistamisesta iholle ja sen huomaa. Muistan miten joskus ajattelin, että otan yhden tatuoinnin ja siihen se jää. Tuo on ehkä suurin valhe, mitä olen koskaan itselleni sanonut :D Siihen jää koukkuun. Ja pahasti. No mutta, ajattelin että voisin "esitellä" tänne nyt tämän hetkiset musteläntit iholtani. :)

Tässä yläpuolella olevassa kuvassa näkyy ensimmäinen yksilö joka minuun on isketty. Otin sen 20.3.2015 Kuopion Studio El Ninossa. Kuvan teki El Ninon Tiia <3 Kuvan iholle teko kesti n. puoli tuntia ja hintaa oli vajaa 200e.  Muistan kun kävelin sisään siinä uskossa, että niskaan tulee ihan pikkunen risti. Jotenkin kun sitä ruettiin sitten tekemään ja mallaamaan niin se vain kasvoi ja kasvoi. Siitä lopulta tuli ehkä 2-3 kertaa isompi kun mitä olin suunnitellut, mutta ei se minua haittaa :) Hyvä vain! Risti on tosiaan otettu sen elämäni tärkeimmän hevosen Mestarin muistoksi. Mestari oli meikäläisen ensirakkaus ja pahimman teiniangstin pelastaja.  Lepää rauhassa pieni kauraturpa <3

Jo silloin kun ristiä tehtiin, olin varma että tämä ei jää viimeiseksi. Ja eihän se jäänyt. Löysin itseni istumasta tatuointiliikkeen aulassa taas 15.1.2016. Tällä kertaa kuva oli pienempi, mutta yhtä tärkeä.
Pohjustetaan asiaa nyt vähän... Tässä maailmassa on yksi bändi, joka on kulkenut äidinmaidon kautta minulle maailman tärkeimmäksi. Nimittäin Popeda. Porukat ovat kuunnelleet Popedaa aina ja jotenkin se on sitä kautta mullistanut minunkin elämäni. Tuo ryhmä vanhoja karismaattisia rockmiehiä on minulle mahrottoman tärkeä! Kaikki mahdolliset Kuopion keikat on kierretty ja yleensä vielä eturivistä katsoen. Popedan keulamies Mustajärven Pate on minulle se suurin kaikista. Herran kuva löytyy meiltä kotoa taulusta ja nyt herran nimikirjoitus on ikuisesti ihollanikin. Otin siis Paten nimmarin nilkkaan. Päätin lisätä siihen itse vielä nuottiavaimen jotta kuvasta tulisi vähän erilainen ja siistimmän näköinen. Kuva tehtiin Kuopiossa InkWorks Tattoossa. InkWorksin Satulla kesti 7 minuuttia aikaa tehdä kuva ja  hintaa sillä oli 80€. Kuvat tatuoinnista näette alhaalta ↓

   

Sitten mennäänkin viimeisen ja tuoreimman kuvan kimppuun. Tällä kertaa kuvien ottojen väliin ei tullut ihan niin pitkää aikaa kuin ensimmäisten välillä oli. Nyt löysin itseni taas Studio El Ninosta Tiian käsittelystä 13.5.2016. Tällä kertaa me taiottiin minun isoin ja näkyvin leima. Pohjustan taas... Kaikki varmaan tietää elokuvat Pirates of the Caribbean? Ja tietää, että siellä seikkailee sellainen merirosvo kun Captain Jack Sparrow. No tuo rommia juova pitkätukkainen merirosvo on minulle se the Disney Prince number 1. Vaikka Captain Sparrow on vähän daijjun oloinen, niin onhan hän nyt silti helvetin viisas mies. On yksi lause kaikista, joka on viisain lausahdus, mitä tuon merimiehen suusta on kuultu ja se menee näin " Not all treasure is silver and gold, mate". Suora suomennoshan menee siis niin että " Ei kaikki aarteet ole hopeeta ja kultaa, toveri". Tämä on vähän sellainen lausahdus, jonka minä allekirjoitan. Vihaan sitä miten raha määrittelee kaiken. Väitetään, että raha tekee elämästä joko taivaan tai helvetin. Minulle se ei ole kumpaakaan. Arvostan sitä, että minulla on töitä ja saan rahaa niin että pysyn elossa. Minulle aina on ollut tärkeintä se että minulla on oikeat ihmiset ympärilläni, kerään muistoja ja käytän rahani mielummin kaikkeen tähän kun mihinkään muuhun. Käytän paljon rahaa keikkoihin, KalPan peleihin, matkoihin ja noh myös näihin tatuointeihin mutta ne on asioita jotka tekevät minut onnelliseksi ja se on tärkeintä! :)

Tämän tatuoinnin tekemiseen meni joku reilu tunti ja sille tuli hintaa vajaa 300e. Silti tämän leiman tekeminen on ollut kaikista mukavinta vaikkakin kyllä myös kivuliainta. Onneksi Tiia on mahtava tekijä ja juttu luistaa, niin kipukin unohtuu :) Kuvia tästä viisaudesta löytyy taas tuosta alta ↓

  

Noin, nyt on kaikki kuvat esitelty ja voinkin alkaa funtsimaan seuraavan ottoa.  Pitää vaan hetki säästää taas vähän rahaa, kun tässä on edessä vähän ulkomaan matkaa sun muuta niin ei ihan vielä budjetti anna periksi uusien kuvien ottoon. Niihin uppoaa aina rahaa, mutta onhan ne sen arvoisia. Ja ei se kovin kallista ole, jos sen miettii niin että ne pysyy iholla ikuisesti! Tatuointien ottoa kannattaa aina miettiä tarkkaan. Minulla on ainakin käynyt niin hyvä tuuri, etten kadu yhtään mustepistettä ihollani. Jokainen kuvista on muisto jostain ja niitä on sitten kiva vanhana kiikkutuolissa katsella (näinköhän joskus 2070-luvulla on kiikkutuoleja?) ja muistella, että mitä elämässä on tapahtunut niiden otto hetkellä :) Kyllähän ne tekee jokaisesta meistä aina entistä persoonallisemman immeisen!

Nyt jään haaveilemaan tulevista tatuoinneista! Onko teillä tatuointeja tai onko niitä suunnitelmissa?

Jennasus

MAANANTAIPURNAUSTA

Heijssan taas ja hyvää maanantaita!

Tässä tämän päivän olen potenut pientä huonoa oloa eilisten pikkujoulujen jäljiltä. Tässä tilassa aina sitä huomaa miten kaikki pienetkin asiat ketuttaa niiin paljon, että niistä muodostuu elämää suurempia ongelmia. Päätinkin kirjoitella tänne vähän listaa asioista, jotka ärsyttävät minua (ja varmasti monia muitakin ) ihan normaalissa arjessa. Tulossa on siis valivalivalitusta! 

Elämää suuremmat ärsytykset tällä hetkellä:

• Netflixin tyhmät kysymykset. Katsotko vielä
  tätä ohjelmaa? Siis mitä? Mikä kysymys tuo nyt on... tottakai mä katson sitä ohjelmaa. Kyllä mä sammutan sen sitten kun en enää katso, kiitos kuitenkin kysymästä!
  
      
  
  
  
  
• Youtuben mainokset. Siis kuka on keksinyt sen, että joudut katsomaan sitä mainosta sen öö onko se 5 sekuntia ja sit saat sen kuitattua pois? Ne 5 sek ovat aina elämäni pisimpiä sekunteja, kun joudun katsomaan jotain tyhmiä jogurttimainoksia. Se Alpro Soyan pikku orava on pomppinu minun näkökentässä jo aivan liikaa.
  
• Paristojen virran loppuminen. Tässä juuri yksi päivä telkkarin kaukosäätimestä loppui patterit. Voi perketi sentään kun pisti vihaksi! Mistään en meinannut pattereita löytää ja tilanteessa oli katastrofin ainekset. Salkkarit oli alkamassa ja en saanut kanavaa vaihdettua telkkarin omista napeista vaikka kuinka yritin. Lopulta sitten patterit löytyi ja maailma oli hyvä paikka jälleen.     
  
• Pyörätelineiden elämäntarkoituksen ymmärtämättömyys. Pyörätelineen idea on minusta se, että työnnät sen pyörän siihen telineeseen. Näin pyörä pysyy pystyssä ja saat sen näppärästi siihen vaikka lukkoon. Olen törmännyt kuitenkin ilmiöön, jossa ihmiset jättävät polkupyöränsä pyörätelineen eteen mutta eivät työnnä sitä siihen telineeseen. Viet siis yhden pyöräraukan mahdollisuuden tukevaan telinetunnelmaan sillä, että työnnät sen oman kispasi siihen tielle ilman että käytät pyörätelineen tarjoamaa palvelua. Miksi?
  
  

• Suomalaisten ihmisten käyttäytyminen julkisilla paikoilla. Me suomalaiset ollaan siitä hauskoja, että meillä on aina kaaauhen kiire joka paikkaan. Parhaiten tämän tilanteen pystyy todistamaan lentokentällä. Ensin on kamala kiire jonottamaan sinne portille. Siellä ohitellaan ja tönitään, ettei se kone nyt vain jätä meitä kyydistä. No sitten, kun ollaan päästy työntymään koneeseen asti niin sit jäädään siihen tunnetusti "tilavalle" lentokoneen käytävälle seisomaan. Siinä Markut ja Mirkut jää riisumaan takkia, etsimään laukusta sitä lentolippua että oliko se nyt varmasti 8B se Mirkun paikka. No sit kun ollaan päästy ilmaan ja lennetty sinne Kanarialle kaikki hyvällä mielellä, niin sitten tulee se tilanne kun alkaa kutkuttamaan ajatus koneesta ulos pääsemisestä. Hyvä että koneen renkaat on vielä edes kopsahtanut maahan kun Markut ja Mirkut ovat jo kimpsujen ja kampsujen kanssa seisomassa siinä käytävällä nokka kohti ovea. Tämän kaiken jälkeen, sitten kuitenkin ihan kaikki odotellaan niitä omia laukkujamme siellä hihnalla samaan aikaan yhtenä suurena ihmismuurina, jonka läpi ei muuten kukaan pääse omaa laukkuaan hakemaan. Tähän samaan sarjaan kuuluu myös tapahtumissa rynniminen. Kun kaikki yhtäaikaa halutaan kaljottelemaan vaikka jääkiekko ottelun erätauolla, niin eihän sitä nyt siistissä jonossa voida Niiralanmontun käytäviä kävellä vaan sieltä aletaan rynnimään ihmisjoukon läpi koska niinhän sitä päästää nopeammin perille. Ei, mikään näistä edellä mainituista asioista ei nopeuta yhtään kenenkään elämää. Valitettavasti.
  
    
  
  
  
  Noin. Siinä nyt ensimmäiset ja suurimmat ärsykkeet tällä hetkellä. Tottakai noiden lisäksi on vielä vaikka sun vallan mitä wcpaperin väärinpäin olemisesta ihmisten syömistapoihin, mutta ei lähetä niihin nyt enää. Tulipa parempi fiilis kun sain vähän purnata tänne maailman "suuren suuria ongelmia". :D Samaistutteko näihin ja tuleeko mieleen jotain teidän ärsytysten kohteita? Antaa palaa, purnataan yhdessä ;)
  
  Hyvää jouluviikkoa kaikille ja kiva kun luit tekstin :)
  
  Jennasus

2016 SUOMALAISTEN NAISARTISTIEN JUHLAA

Nyt kun tämä vuosi kakstuhattakyystöistä on loppusuoralla, niin tuli mieleen että voisin turinoida albumeista jotka ovat nousseet meikäläisen suosikeiksi tänä vuonnna. Jotenkin tämä vuosi oli tajuttoman kova vuosi suomalaisen musiikin saralla. Ennen en ole perehtynyt ihan ns. albumikokonaisuuksiin muiden kuin lemppareideni osalta, mutta tämä vuosi on poikkeus. Kun on perehtynyt albumeihin vähän tarkemmin, niin on löytynyt ihan uusia suosikkiartistejakin. Ja tämä jos mikä kelpaa minulle :)

Päätin, että teen tähän TOP 3 levyt minun soittolistoilta tältä vuodelta. Suurin yllätys itsellenikin on ollut se, että kaikki nämä TOP 3 artistit ovat naisia. Ennen en kuunnellut naisartisteja melkein ollenkaan, mutta ehkäpä Suomessa ei ennen ollutkaan näin kovia tekijöitä. Noh mutta höpönlöpöt sikseen ja asiaan. Tässä tulee mun TOP 3.

Aloitetaan pronssisijalta. Sinne yltää tässä mahtavassa listassa Sannin SANNI. Niin siis sen levyn nimi on SANNI. Ja se levy on huippuhyvä. Muistan kun oltiin Kuopiorockissa 2014 ja mentiin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan Sannia livenä.  Silloin meidän kaveriporukasta kukaan ei uransa alussa olevasta Sannista kauheasti innostunut, mutta taisi olla jo seuraava kesä kun jotain tapahtui ja Sannin musiikki alkoikin iskemää ja lujaa.  Tämä uusin levy on ihanan raikas ja nykypäiväinen. Hank Solo on tuonut oman tatsinsa hommaan ja levy onkin sellainen mitä ei ole ennen tässä maassa kuultu. Levyltä meikäläisen lemppari kipaleet ovat ehdottamasti SANNI, Ku Kanye Kanyee ja Kakara ku Cara. Kakara ku Cara-biisin allekirjoitan kyllä ihan täysin! Ei pidä olla yhtään mitään mitä ei ole, vaan tehdä just sitä juttua mitä haluaaa. Oli muut siitä mitä mieltä tahansa. :)

TOP 2 levyt oli vaikea laittaa järjestykseen.. Molemmat minut yllättäneitä neitosia jotka molemmat tekevät itse musiikkinsa. Noh, mutta lopulta sain tapeltua itseni kanssa päätöksen ja hopealle sijoittuu Ellinooran Villi lapsi. Ellinoora on sellainen artisti, mitä en koskaan uskonut hehkuttavani. Muistan kun kuulin Carrie biisin ensimmäisiä kertoja... Sanotaan nyt näin että en ollut kovin vakuuttunut. Sitten yksi päivä siskoni soitti minulle Leijonakuningas-biisin ja sanoi, että siinä on vähän sellaista meidän asennetta. No sitä siinä todellakin oli! Biisiä tulikin sitten luukutettua ihan liikaa. Ja löytyy se minun soittolistoilta vieläkin :) Sitten 16.9 kun Villi lapsi- levy ilmestyi niin kuuntelin sen heti läpi. Rakastuin levyn rentouteen, aitouteen ja Ellinooran sanoituksiin. Levy on kokonaisuutena onnistunut ja jopa niin onnistunut, että se on saanut minut ehkä vähän pitämään Carrie-biisistä. Lemppari kipaleet VIlli Lapsi- levyltä ovat Pidän sinusta juuri sellaisen kuin olet, Yölaulu ja Elefantin paino. Elefantin paino on vielä siitä spesiaali, että rankkojen aikojen keskellä biisi toi toivoa. Biisistä tuli niin tärkeä, että sen innoittamana on uusi tatuointi suunnitelmissa ;) Iso kiitos siis Ellinooralle tuosta biisistä💓

Sitten rumpujen pärinää ja torvisoittokunta paikalle. On aika paljastaa numbero 1. Kultaa tässä arvostetussa listassa saa Vesalan Vesala. Kyllä, tässäkin levyssä on kovin omaperäinen nimi. :D Paula Vesala on ollut aina tottakai huikea biisintekijä ja jo PMMP aikoina neitokaisen biisejä diggailin. Jotenkin en vain uskonut, että Vesalan sooloura saisi meikäläistä kauhiasti liikuttumaan mihinkään suuntaan. Muuutta toisin kävi. Älä droppaa mun tunnelmaa- kipale sai minut jo vähän kiinnostumaan ja siitä tulikin kesän 2016 teemabiisi. Levyn julkaisun aikoihin ajattelin kuunnella levyn "ihan vain mielenkiinnosta" heikkona hetkenäni. Ja voi jumalaare kun meinasin tippua penkiltä!  Tässä levyssä on vähän sama tilanne kun Sannin kanssa, että eihän tässä maassa kukaan tee samanlaista musiikkia. Paula itse sanoittaa, säveltää, sovittaa, soittaa, tuottaa ja äänittää biisinsä. Jo se on huikeeta! Sitten kun ne biisit ovat hyviä niin kuinka huikeeta se on? Liian huikeeta! Nähtiin Vesala Kuopiorockissa tänä kesänä ja se oli pelkkää rakkautta. Käykää tsekkaamassa Vesalan liveveto tältä kesältä Ruisrockin päälavalta TÄSTÄ .  Ainiin ja tämän levyn lempparit ovat Rakkaus ja maailmanloppu, Ei pystyny hengittää ja Tavallinen nainen. Kaikki ihanan omanlaisiaan ja mahtavia!

Tässäpä meikäläisen lista tän vuoden parhaimmista levyistä. Näiden lisäksi on kaaauheasti muitakin lemppareita, mutta niistä sitten joskus ehkä enemmän. Nämä 3 ovat varmasti sellaisia levyjä, jotka löytyy muidenkin lemppareista. Eikö totta? Näyttivät kaikki nämä neitoset napata Emma ehdokkuuksiakin ihan urakalla. Ovat kyllä kaikki mahdolliset Emmansa ansainneet! Menkää ihmeessä kuuntelemaan ko. taideteokset ja kertokaa omat mielipiteenne :) Hyvää viikonloppua blogikansa!

Jennasus

TEIT MEISTÄ KAUNIIN

Viikko on alkanut melko... noh... heikosti. Nyt on vasta tiistai puolessa välissä ja tässä on kerennyt jo hermot palamaan useammankin kerran ja pari reissua hammaslääkäriinkin on tehty. Eilen tulin kamalan päivän jälkeen kotiin ovet paukkuen. Päivän fiilis muuttui täysin kun huomasin, että eteisessä odotti paketti. Paketti sisälti DVD:n jonka kotiutumista olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Kyseessä on mielestäni ehdottomasti vuoden paras leffa, eli Teit meistä kauniin.

Kävin katsomassa ko. leffan jo teattereissa (itseasiassa parikin kertaa) ja rakastuin heti! Aivan uskomatonta, miten hienosti elokuva on tehty. Tietysti arviointikykyyni varmasti vaikuttaa tunneside Apulantaan. Apikset oli minunkin teiniajan suurimpia bändejä ja kyllähän poikia tulee vieläkin kuunneltua. Wirtasen Toni on  yksinkertaisesti tämän maan parhaita biisintekijöitä.

Silti tapa, jolla elokuva on toteutettu on järjettömän hieno. Juoni liikkuu sujuvasti eteenpäin ja kaikki näyttää juuri siltä, että leffa olisi oikeastikkin kuvattu 90-luvulla. Huomaa, että leffaa on tehnyt juuri oikea sakki. Leffassa soivat biisitkin ovat.. ah, vain kultaa! <3 Kuunnelkaa soundtrack Spotifysta!!

Kaikista järjettömintä on se, että miten ihmeessä elokuvaan on löytynyt noin mahtava näyttelijäkaarti? Ei mihinkään rooliin olisi voinut löytää parempaa tekijää. Välillä melkein unohtaa, että ei ne olekkaan oikeasti ihan itse Toni, Sipe ja Tuukka jotka leffassa seikkailee vaan Tatu, Teppo ja Iiro. Varsinkin Sinisalon Tatu on ottanut haltuun Toni Wirtasen maneerit puhetyylistä ilmeisiin asti ihan uskomattoman hyvin! Jätkä kuullostaa ihan Wirtaselta leffassa. Huh huh.

Temosen Tuukka todistaa tällä leffalla, miten helvetin hyvä hän on siinä mitä tekee. Varmasti on herra joutunut menemään itseenä ja joutunut käymään rankkojakin asioita läpi leffaa tehdessä. Hänen ja vaimonsa Olgan yhteistyö näyttää toimivan ja he saavat aikaan vain taidetta. Jussipalkintoja odotellessa ;)

Tästä postauksesta voi siis varmaan todeta, että leffa meni meikäläisen elämän top10 leffoihin heittämällä. Nytkin se tuossa taustalla pyörii. Taas. Kai kaikki on jo nähny leffan? Jos ei, niin kipkoptsiptsop  ostamaan / vuokraamaan leffa  ja leffailta pystyyn, Kertokaa mitä tykkäsitte?

Jennasus

SUOMI, ME ITSESTÄMME YLPEÄ MAA

Tässä odottelen, että alkaa X Factor UK:n finaali. Myönnän, etten koskaan ole katsonut yhen yhtä jaksoa ko. ohjelmasta ennen tätä Saara Aalto hypeä.Kaikki tämä hössötys ja hehkutus on saanut minut ajattelemaan asiaa monelta kantilta.

Kyllä. Saara on taitava laulaja, upea esiintyjä ja ennen kaikkea show-nainen. Kuitenkin olen miettinyt, että onko Suomi ylpeä nimenomaan Saarasta vai ollaanko ainoastaan ylpeitä kun Suomi mainitaan tuollaisessa suuren maailman showssa? Okei, kyllähän suomalaiset ovat aina äänestäneet Saaraa kaikissa tv-formaateissa mihin hän on osallistunut. Saara on päässyt pitkälle niin Talentissa, Voice of Finlandissa kuin UMK:ssakin. UMK:ssa hän taisi vieläpä voittaa yleisöäänestyksen, mutta tuomareiden pisteiden takia jäi viisuedustus väliin.

Suurin kysymys nyt kuitenkin on, että olisiko tilanne sama jos samanlaisen tempun olisi tehnyt kuka vain? Jos nyt vaikka Petri Nygård olisi päättänyt lähteä tuonne X-factoriin ja tehnyt Honey G:t ja pötkinyt pitkälle. Olisiko ihmiset olleet torilla heiluttamassa Suomen lippuja ja lauleskellut kovaan ääneen Petrin mukana kalja ja tissi lauluja? Vastaus on, että kyllä. Kyllä ihmiset olisivat olleet ihan samalla tavalla innoissan, koska me suomalaiset nyt olemme vain sellaisia pienen nevahööd maan kansalaisia.

Kyllähän sen huomaa jo jääkiekonkin kanssa. Uskallan väittää että yllättävän suurta osaa suomalaisista ihmisistä ei koko laji kiinnosta vasta kun sitten jos pelataan MM-finaalissa. Kyllä sitten juostaan alasti kadulla ja lauletaan kaikki yhdessä ukkometsoa. Hyvä esimerkki on Mikael Granlundin ilmaveivi. Mikke oli vain pieni poika Suomen Oulusta, joka oli kulkeutunut Helsinkiin pelamaan muiden poikien kanssa lätkää. Sitten poika meni ja teki uskomattoman hienon maalin ja sitten ei tarvinnutkaan pojan olla ilman tyttöystävä tai poikaystävä ehdokkaita.

En kirjoita tätä pahalla. En todellakaan! Kuulun itsekkin tähän suomalaiseen vähän epävarmaan kansaan, jonka sisällä alkaa kuohua ylpeyden tunne kun Suomi jossain mainitaan. Myös minä olen monessa tilanteessa valmis juoksemaan torille ja uimaan suihkulähteessä. Mielestäni on vain huvittavaa huomata, miten helposti me täällä saadaan kansanjuhlia aikaiseksi. Ja ei se ole huono juttu. Näin apea ja sulkeutunut kansa tarvitsee juuri tällaisia koko kansaa yhdistäviä juttuja :)

Toivon todella, että Saara voittaa koko X factor UK:n. Ihan vain siksi, että mielestäni hän on finaalikolmikon paras. Eiköhän siis aleta jännittämään ihan koko kansan voimin kui käy. Nähdään sitten siellä torilla ;)

Jennasus

PINTARAAPAISU

Moi!

Nyt tulee tylsää faktaa niille, jotka minut tuntevat läpikotaisin. Muille tämä varmasti avaa enemmän millainen neitokainen täällä sohvan nurkassa istuskelee ja tätä kirjoittelee.

Olen siis vuonna -94 syntynyt, kahden savolaisen ihmisen rakkauden hedelmä. Ilmeisesti olin niin täydellinen, että vanhempani päättivät pötkäyttää toisenkin samanlaisen eliön. Puhun nyt siis pikkusiskostani. Tuo pienempi versio minusta on kovaääninen, vähän rasittava mutta sitäkin tärkeämpi. Myö eleltiin iso osa lapsuudesta maaseudun rauhassa ja olen aika varma, että juuri se aika muokkasi minusta sellaisen kun tänä päivänä olen. Maalle muutetaan takaisin heti kun elämäntilanne sen suo!

Pikku Jenna ratsailla

Pienempänä hevoset olivat tärkein asia mitä tiesin. Niiden parissa tulikin pyörittyä ihan päivittäin teini-ikään asti. Sitten se kaikkein tärkein hevonen poistui vihreämmille laitumille ja samalla pahin teini-ikä iski Jennalla päälle. Rakas harrastus loppui siihen. 

Se kaikista tärkein.

Teini-iässä kuvioihin astui myös poika. Poika, joka on kuvioissa vielä tänäkin päivänä. Pojasta on kasvanut kyllä mies. Minun avomies. Yhteistä matkaa on takana nyt 6,5 vuotta eikä loppua näy. Tuo entinen, poika nykyinen mies on minulle tärkein eliö tässä maailman kaikkeudessa. Paljon on yhdessä koettu, mutta uskon että paras on vielä edessäpäin :) 

Tottakai minun ympärillä pyörii muitakin ihmisiä, jotka eivät pääse minusta eroon. Vaikka ystäväpiirini on pieni, se on sitäkin tärkeämpi. Kaikki toverit pitää minut järjissäni ja kulkevat mukana hupaisina sekä ei niin hupaisina aikoina. Kiitos kaikille siis siitä! 

Enhän minä tätä höpinöintiä pysty lopettamaan, ennen kun mainitsen jääkiekon. Oikeastaan nimenomaan Liigakiekon ja vielä tarkemmin KalPan. Tuo ihmeellinen joukko hikisiä miehiä keltaisissa paidoissaan on kulkenut mukana aina enemmän ja vähemmän. Ilman KalPan katsomoissa istuskelua olisi jäänyt kokematta paljon. Niiralanmontun katsomoista on löytynyt elämäni mies, ystäviä, tuttavia, entinen työpaikka ja paljon hyvää mieltä. Se on se paikka minne minä menen rentoutumaan ja nollaamaan pääni. 

 Tässä oli vain tärkeimmät turinat mitä nopeasti mieleeni tuli. Kuuluu elämääni paljon muutakin, mutta niistä (ja myös varmasti näistä aiheista) tulen kirjoittelemaan paljon enemmän ja tarkemmin ihan omia postauksiaan. Ajatellaan, että tämä oli vain sellainen pintaraapaisu Jennasta. Jennasta, jonka pitäisi olla jo tekemässä ruokaa nälkäiselle miekkoselle joka kohta pamahtaa kotiin. Nyt siis tarinointi riittäköön ja nokka kohti keittiötä.

Kiitos kun lueskelit ja palataan asiaan tuonnempana :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Jennasus

KUKA MÄ OON? MITÄ MÄ TEEN TÄÄLLÄ? MIKSI?

No hei, mä olen Jenna. Olen 22- vuotias savolainen emäntä, joka on jo monen monta kertaa aloittanut kirjoittamaan jos jonkinmoista blogin pätkää. Koskaan mitään en ole kyllä "uskaltanut", "kehdannut" tai muuten vain selvinnyt sitten julkaisemiseen asti suorittaamaan. Mitä annettavaa minulla muka olisi? Olenko aivan liian vanha tällaiseen hevon humppaan ja höpöhöpö juttuihin? Ketä muka minun turinat kiinnostaisi? No perketi, kiinnostaa tai ei niin miksi en silti voisi runoilla tänne löpinöitäni ihan omaksi ilokseni?

Seuraava kysymys oli, että mitä ihmettä mä teen täällä? No tuota... Senkun tietäisin! Vietän yksinäistä tylsähköä perjantai-iltaa kotona saikulla ja runosuoni alkoi pulppuamaan ihan kunnolla. Tykkään jakaa paljon erilaisia turinoita ja tarinoita Facebookin ihmeellisessä maailmassa, mutta ei sinne kovin pitkiä pätkiä kehtaa kirjoitella. Siksi olen miettinyt, että olisiko blogin kirjoittaminen parempi paikka minun turinoilleni.


Mittään erikoista teemaa tälle blogille ei tule koskaan varmasti ilmestymään, eli onko tämä nyt sitten sellainen "Lifestyle"- blogi?  Meikäläisen laifstail on kyllä, ihan normaalia työssäkäyvän nuoren naisen elämää. Arjen haasteita, kömmellyksiä ja jos jonkinmoista turhaa löpinää tulee siis löytymään tältä intterneetti sivustolta.

Teretulemas lueskelemaan, jos kiinnostaapi. Kokeillaan voiko tämmönen juntti oppia uusia temppuja ;)