PINTARAAPAISU

Moi!

Nyt tulee tylsää faktaa niille, jotka minut tuntevat läpikotaisin. Muille tämä varmasti avaa enemmän millainen neitokainen täällä sohvan nurkassa istuskelee ja tätä kirjoittelee.

Olen siis vuonna -94 syntynyt, kahden savolaisen ihmisen rakkauden hedelmä. Ilmeisesti olin niin täydellinen, että vanhempani päättivät pötkäyttää toisenkin samanlaisen eliön. Puhun nyt siis pikkusiskostani. Tuo pienempi versio minusta on kovaääninen, vähän rasittava mutta sitäkin tärkeämpi. Myö eleltiin iso osa lapsuudesta maaseudun rauhassa ja olen aika varma, että juuri se aika muokkasi minusta sellaisen kun tänä päivänä olen. Maalle muutetaan takaisin heti kun elämäntilanne sen suo!

Pikku Jenna ratsailla

Pienempänä hevoset olivat tärkein asia mitä tiesin. Niiden parissa tulikin pyörittyä ihan päivittäin teini-ikään asti. Sitten se kaikkein tärkein hevonen poistui vihreämmille laitumille ja samalla pahin teini-ikä iski Jennalla päälle. Rakas harrastus loppui siihen. 

Se kaikista tärkein.

Teini-iässä kuvioihin astui myös poika. Poika, joka on kuvioissa vielä tänäkin päivänä. Pojasta on kasvanut kyllä mies. Minun avomies. Yhteistä matkaa on takana nyt 6,5 vuotta eikä loppua näy. Tuo entinen, poika nykyinen mies on minulle tärkein eliö tässä maailman kaikkeudessa. Paljon on yhdessä koettu, mutta uskon että paras on vielä edessäpäin :) 

Tottakai minun ympärillä pyörii muitakin ihmisiä, jotka eivät pääse minusta eroon. Vaikka ystäväpiirini on pieni, se on sitäkin tärkeämpi. Kaikki toverit pitää minut järjissäni ja kulkevat mukana hupaisina sekä ei niin hupaisina aikoina. Kiitos kaikille siis siitä! 

Enhän minä tätä höpinöintiä pysty lopettamaan, ennen kun mainitsen jääkiekon. Oikeastaan nimenomaan Liigakiekon ja vielä tarkemmin KalPan. Tuo ihmeellinen joukko hikisiä miehiä keltaisissa paidoissaan on kulkenut mukana aina enemmän ja vähemmän. Ilman KalPan katsomoissa istuskelua olisi jäänyt kokematta paljon. Niiralanmontun katsomoista on löytynyt elämäni mies, ystäviä, tuttavia, entinen työpaikka ja paljon hyvää mieltä. Se on se paikka minne minä menen rentoutumaan ja nollaamaan pääni. 

 Tässä oli vain tärkeimmät turinat mitä nopeasti mieleeni tuli. Kuuluu elämääni paljon muutakin, mutta niistä (ja myös varmasti näistä aiheista) tulen kirjoittelemaan paljon enemmän ja tarkemmin ihan omia postauksiaan. Ajatellaan, että tämä oli vain sellainen pintaraapaisu Jennasta. Jennasta, jonka pitäisi olla jo tekemässä ruokaa nälkäiselle miekkoselle joka kohta pamahtaa kotiin. Nyt siis tarinointi riittäköön ja nokka kohti keittiötä.

Kiitos kun lueskelit ja palataan asiaan tuonnempana :) Hyvää viikonloppua kaikille!

Jennasus